Kun retkieväät loppuvat tai haluat vain tutustua luonnon tarjoamiin mahdollisuuksiin, on hyvä tuntea edes muutama helposti tunnistettava ja turvallinen syötävä kasvi. Suomen luonto tarjoaa yllättävän paljon syötävää! Tässä blogauksessa esittelen kymmenen kasvia, joita voi syödä suoraan kerättynä tai jotka vaativat vain pienen käsittelyn, kuten ryöppäyksen. Kaikki näistä kasveista löytyvät yleisesti suomalaisista metsistä, pientareilta ja niityiltä. *Olen lisännyt mainoslinkkejä artikkeleihini!
Kasvien tunnistukseen suosittelen sovellusta nimeltään ”Plantnet” . Se on täysin ilmainen ja todella pätevä käytössä.
Vuohenputki – vihreä villivihannes
Vuohenputki on yksi yleisimmistä luonnonkasveista, ja se muistuttaa ulkonäöltään hieman tilliä tai porkkanan naatteja. Parhaimmillaan se on varhain keväällä, kun lehdet ovat vielä nuoria ja pehmeitä. Vuohenputken maku on mieto ja hieman sellerimäinen, ja sitä voi syödä sellaisenaan tai lisätä salaatteihin ja voileivän päälle.
Vinkki: Kerää vain nuoria lehtiä – vanhemmat lehdet muuttuvat kitkeriksi.
Nokkonen – superruokaa ryöppäyksellä
Nokkonen ei ole suoraan syötävä sellaisenaan poltinkarvojensa vuoksi, mutta lyhyt ryöppäys (eli nopea keittäminen kiehuvassa vedessä) poistaa polttavuuden. Ryöpättynä nokkonen on täynnä rautaa, kalsiumia ja C-vitamiinia. Sitä voi käyttää pinaatin tapaan vaikka keittoihin tai lettutaikinaan.
Vinkki: Poimi nokkoset hanskat kädessä, ja ota vain latvaversot tai kaikkein nuorimmat lehdet.
Maitohorsma – kevään raikas kasvi
Maitohorsman versot ovat herkullisia alkukeväästä, kun ne ovat vielä noin 10–20 cm pituisia. Ne muistuttavat hieman parsaa mauktaan sekä muodoltaan. Nuoria versoja voi syödä raakana tai höyryttää kevyesti.
Vinkki: Maitohorsmaa löytää erityisesti hakkuualueilta ja ojien reunoilta – varmista, ettei paikka ole aivan tien vieressä.
Ketunleipä – metsän sitruunainen salaattivihreä
Ketunleipä on pieni ja helposti tunnistettava kasvi, jonka lehdet ovat kolmilehdykkäisiä ja maistuvat raikkaan kirpeiltä. Se sisältää oksaalihappoa, joten suuria määriä ei kannata syödä kerralla, mutta pieni nippu ketunleipää piristää salaatin tai leivän makua mainiosti.
Vinkki: Ketunleipää kasvaa erityisesti varjoisissa metsissä, kuusen juurella ja kosteilla paikoilla.
Siankärsämö – aromaattinen lisä ruokaan
Siankärsämö on monivuotinen kasvi, jota kasvaa kuivilla niityillä, pientareilla ja metsäaukeilla. Sen lehdissä on hieman karvas, mausteinen maku, ja pieni määrä sopii hyvin salaattiin tai keittoihin mausteeksi. Myös kukkia voi käyttää, mutta lehdissä on eniten makua.
Vinkki: Pienimmät lehdet ovat maukkaimpia!
Vesiheinä – retken vihreä välipala
Vesiheinä eli pihatähtimö on vaatimaton ja helposti unohtuva kasvi, jota löytyy lähes kaikkialta: polkujen varsilta, pihoilta ja pellonreunoilta. Se maistuu miedolta ja hieman hernemäiseltä. Kaikki maanpäälliset osat ovat syötäviä ja sopivat mainiosti salaattiin tai leivän päälle.
Vinkki: Vesiheinä on parhaimmillaan ennen kukintaa.
Kuusenkerkkä – metsäinen vitamiinipommi
Kuusenkerkät eli nuoret kuusen versot ovat keväällä pehmeitä, vaaleanvihreitä ja sitruunamaisen makuisia. Niitä voi syödä sellaisenaan tai lisätä teehen, smoothien joukkoon tai salaatin päälle. Kuusenkerkässä on runsaasti C-vitamiinia ja antioksidantteja. Douglaskuusen kerkät ovat erityisen hyviä, kerään niitä kotiin ja ripottelen silputut kerkät vaniljajäätelön päälle! Tunnistat Douglaskuusen sen kävyistä, joissa näyttäisi kuin olevat läjäpäin hiiriä häntineen!
Vinkki: Kuusenkerkän kerääminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin vain maanomistajan luvalla – varmista lupa ennen keruuta.
Haavan ja koivun lehdet – nuorina syötäviä
Monet puiden nuoret lehdet ovat keväällä ravintorikkaita ja miedon makuisia. Koivunlehdet maistuvat hieman vihreiltä herneiltä ja haavanlehdet ovat lempeän karvaita. Ne sopivat esimerkiksi salaatin joukkoon tai pureskeltaviksi sellaisenaan.
Vinkki: Kerää vain nuoria, täysin auenneita lehtiä – vanhemmat lehdet muuttuvat sitkeiksi ja kitkeriksi.
Piharatamo – luonnon oma ”salaattilehti”
Piharatamoa näkee lähes kaikkialla, erityisesti polkujen ja pihojen laitamilla. Sen leveät lehdet ovat miedon makuisia ja niitä voi syödä suoraan maasta kerättynä. Lehtiä voi käyttää myös haavojen hoitoon . * Tästä pääset Storytellin kautta tutustumaan aiheeseen lisää, jos kiinnostaa 🙂
Vinkki: Pese lehdet tarvittaessa tai vältä poimimasta suoraan polun viereltä, missä koirat ja kengät ovat kulkeneet.
Poimulehti – pehmeä ja mieto vihreä
Poimulehti on tuttu kasvi puutarhoistakin, mutta villinä sitä kasvaa metsänreunoilla ja niityillä. Sen samettiset, poimuiset lehdet ovat pehmeitä ja neutraalin makuisia. Ne sopivat hyvin salaatin sekaan tai voileivälle vihreäksi täytteeksi.
Vinkki: Kerää lehdet aamulla, jolloin ne ovat mehukkaimmillaan – ja saatat nähdä niissä kastepisaran kuin jalokiven. Vanhoissa ns. tietäjäkirjoissahan kerrotaan, että pysyy ikuisesti nuorekkaanaa, jos aamuvarhaisella käy juomassa poimulehden kastepisaran!
Tässä on toinenkin artikkelini villivihanneksista, jos aihe kiinnostaa!
Tunne kasvisi ennen maistamista
Luonnonkasvien kerääminen ja maistaminen voi olla palkitsevaa ja kiinnostavaa, mutta tärkeintä on varmuus tunnistamisesta. Älä koskaan syö mitään, mistä et ole aivan varma. Monet kasvit muistuttavat toisiaan, ja esimerkiksi myrkylliset myrkkykeiso tai hukanputki voivat näyttää harmittomilta.
Hyvä tapa aloittaa on opetella muutama helposti tunnistettava ja turvallinen kasvi, kuten nokkonen, vuohenputki ja ketunleipä. Niiden kautta pääsee hyvin alkuun luonnon syötävien aarteiden maailmaan.
